En olisi koskaan uskonut, että kirjoitan tästä julkisesti. Taustalla on yli 20 vuotta ulosottoa, paljon rahamokia, impulsiivista ostelua ja sitä kuuluisaa kädestä suuhun elämistä. Haluan siis jakaa tarinani, koska tiedän etten ole ainoa.
Menneisyys – ulosotto
Siis se kuuluisan laman lapsi tässä moi. Lapsuudessa ei juurikaan ylimääräistä ollut, joten aika pihiä elämää joutui elämään. Olin jo pienenä sellainen, kun kolikon sain, niin sen tuhlasin. Sain mielihyvää pikkutavaroista ja materiasta.
18 -vuotiaana elämä sitten aukeni. Opintolainaa, puhelinliittymää, osamaksuja ja vaatetilejä. Pystyin suoriutumaan noista osamaksuista aika hyvin ja olin olevinaan aikuinen. Sitten tein sinisilmäisenä suuren mokan. Avasin toiselle ihmiselle puhelinliittymän omiin nimiini, koska tällä toisella ihmisellä oli mennyt luottotiedot. Hän oli parikymmentä vuotta minua vanhempi, joten kuvittelin hänen hoitavan asiat.
Hän ei hoitanut asioita. Hän teki minun nimissä monen tuhannen markan puhelinlaskut ja jätti maksamatta. En kyennyt maksamaan niitä ja ulosotto kutsui. Pitkään koitin maksaa muita velkoja ettei nekin menisi, mutta turhaa se oli. Kaikki sinne sitten päätyi, koska luovutin. Tuntui ettei millään ollut enää väliä. Ahdisti ne kaikki laskut, etten edes uskaltanut avata kirjeitä. Ajan saatossa sinne kertyi lisää sairaalamaksuja, hoitomaksuja, koulukuva -laskuja yms. Tätä kesti sen parisenkymmentä vuotta, kunnes otin asiat haltuun. Kerron myöhemmin lisää matkasta ulosoton kanssa. Se on sen verran pitkä ja kivinen tie, että ansaitsee ihan oman tekstinsä.
Uusi alku -Liikaa luottoa
Niin se uusi alku alkoi ulosoton jälkeen. Olin jo etukäteen päättänyt, että uusi auto on ihan ensimäinen ostos. Vanha auto oli tullut tiensä päähän ja tuleva remontti olisi maksanut siihen pari tuhatta. Rahallisesti minulla on varaa maksaa se erissä. Hain autorahoitusta, mutta sitäpä ei irronnutkaan. Positiivisessa luottorekisterissä nimittäin näkyi opintolaina mitä makselen Kelalle.
Päädyin ottamaan korkeakorkoisen kulutusluoton autolle ja siinä samassa tietenkin luottokortin. ”Kyllä minä varmasti osaan käyttää luottokorttia, en käytä sitä mihinkään turhaan.” Pian perässä seurasi toisesta paikasta toinen kortti ”hätävaraksi”, koska jostain olin kuullut, että niitä olisi hyvä olla kaksi. Ihanan kamala Klarnakin tuli tutuksi pian ja siihen vielä päälle lapsen autokoulu (osarilla tietenkin).
Jotenkin se elämä vaan sai sitten taas tuhlaamaan rahaa. Sitä oli kiva kesän jälkeen huomata, että olen saanut vuodessa aikaiseksi yli 42 000 velat. Niiden maksu nyt on ensisijalla. Ja voin näistäkin tehdä omat juttut sitten myöhemmin.
Veloista huolimatta olen myös onnistunut ostamaan osakkeita. Aika koomista. Samaan aikaan säästän ja velkaannun. Saisin helposti maksettua vuoden aikana kerrytetyillä osakkeilla velkaa rutkasti pois, mutta sitä en tee. En kajoa niihin. Tällä hetkellä ne tuottaa edes muutaman satasen minulle passiivista tuloa osingoilla. Säästän joka kuukausi myös rahastoon 50e. Jos ihan äärimäinen hätä tulee, niin siihen rahastoon voin kajota. Koitan selvitä palkalla noiden velkojen kanssa.
Säästämistä, pihistelyä, lisätyötä
Tosiaan tuossa kesän jälkeen havahduin noiden velkojen suuruuteen ja päätin ottaa itseä niskasta kiinni. Olen nyt yli kuukauden yrittänyt budjetoida rahani. En ole mitenkään järjestelmällinen ihminen, joten sellainen on opeteltava. Viime kuussa meni budjetti mönkään, mutta ei pahasti. Tässä kuussa tuli paljon yllättäviä menoja , joten vähän joutuu menemään luotolle. Ensikuun tavoite on oikeasti pysyä budjetissa.
Toistaiseksi edelleen pystyn maksamaan kaikki lyhennykset, mutta yllättävät menot kaataa saman tien muuhun elämiseen luodun budjetin. Hätävara puskuri on jo tuhlattu kesällä ja uutta en kerennyt vielä säästämään. Niihin osakkeisiin en tosiaan halua vielä koskea ihan verotuksenkaan takia ja osa osakkeista on muutenkin miinuksella.
Olen myynyt ylimääräistä tavaraa ja saanut lyhennettyä lisää velkoja niillä. Ruokakulut olen saanut pienennettyä muutamalla satasella ja siinä ajattelin pysyä. Tupakointi pitäisi lopettaa, mutta vain ”true tervakeuhko” ymmärtää ettei se ihan niin helposti käy.
Tulevaisuus toivoa täynnä
Olen optimisti. Tiedän, että selviän. Selvisin ulosotosta ja vaikeista ajoista. Tiedän mihin kykenen. Haasteita tuo vaan minun pieni impulsiivisuus. Tein tämän bloginkin hetken mielijohteesta ja totta kai siihenkin kului rahaa. Ehkäpä joskus jokunen ihminen eksyy blogiini ja saa edes jotain inspiraatiota raha-asioiden hoitoon. Minulla on nyt flow päällä. Toivon myös tietenkin saavani myös lukijoiden vinkkejä, suorastaan tarvitsen niitä. Minä keski-ikäinen nainen joudun opettelemaan taidon mitä en lapsena oppinut.
Blogihan on itsessään ruma ja en osaa käyttää sivuja. Tässä joutuu nyt vähän opiskelemaan sitäkin. Pahottelut siis kömpelöstä blogista, lupaan parantaa ulkoasua ajan saatossa.
Vastaa