Hiukan provosoiva otsikko, mutta siltä se välillä tuntui. Entäpä miltä se tuntuu nousta sieltä pohjalta ylös? Ajattelin tässä postauksessa kertoa hieman tuosta reilun 20 -vuoden ulosotosta. Miten siihen jouduttiin, mitä se oli ja miten siitä selvittiin.
Miten kaikki alkoi
18 -vuotias ja olevinaan aikuinen toteaa: ”Aikuisuus, ihanaa!”
Jo 90 -luvun loppupuolella velan tekeminen oli helppoa ilman suuria tuloja. Opintolaina, tilejä eri paikkoihin ja kaikki tietenkin osamaksulla. Hommasin myös elämäni ekan kännykän tuolla opintolainalla, niin siihen tietysti liittymä. Oli niin rikas olo.
Ikävä kyllä menin myös avaamaan puhelinliittymän eräälle ihmiselle. Hän teki monen tuhannen markan laskut ja jätti maksamatta. Tuohon aikaan muistaakseni aika pitkään sai venyttää maksuja ennen kuin liittymä meni kiinni. Pitkään siis luulin tuon ihmisen niitä maksavan ja en osannut ajoissa reagoida. Hän silmät kirkkaana valehteli kuinka on maksanut ja muistutuslaskut on turhia. Kun tuo valhe minulle selvisi, niin oli jo liian myöhäistä.
Tuo suuri lasku oli liikaa minulle ja se lähti ulosottoon aika pian. Koitin maksella osamaksuja eri paikkoihin tunnollisesti ettei ne menisi enää sinne, mutta ei ne pienet tulot riittäneet. Loppujen lopuksi ne kaikki meni sinne. Jopa se oma puhelinlasku. En jaksanut enää välittää. En halunnut edes avata laskuja.
Elämää ulosotossa
Muistan vieläkin sen tunteen, kun sain käräjäoikeudesta nivaskan lappuja. Se ahdistus, sydämentykyttely ja häpeä. Olisin saattanut tehdä itselleni jotain, mutta pieni pelastus kasvoi vatsassani. Se jollain tavalla loi uskoa tulevaan.
Minut todettiin tietenkin varattomaksi noiden maksujen kanssa. Olin lopettanut koulun eli ei ammattia, olin raskaana ja kaiken häpeän kruunasi tuleva yksinhuoltajuus. Lapsen isää ei kiinnostanut. Olin siis pohjasakkaa.
Jollain tavalla tuo lapsen saaminen kuitenkin kasvatti minuakin ja halu parantaa rahatilannetta sai minut opiskelemaan. Valmistuin ja tajusin hyvin pian ettei se rahatilanne parantunutkaan. Olinhan saanut olla rauhassa ulosotolta pitkään, koska en ollut töissä. Minulle jopa jäi vähemmän rahaa käteen, koska ulosotto vei suuren siivun tuloistani.
Minulla alkoi menemään ulosottoon lisää. Sairaalamaksuja, hammaslääkärilaskua, lehtitilauksia ja päivähoitomaksut. En kyennyt maksamaan niitä, koska suurin osa rahoista meni asumiseen ja ruokaan. Tätä oravanpyörää se oli.
Löysin 26 -vuotiaana miehen ja muutin toiselle paikkakunnalle hänen luokseen. Tulin aika pian raskaaksi ja jäin äitiyslomalle. Sain taas hetken olla rauhassa ulosotolta. Suoraan sanottuna yritin vältellä niitä maksuja ja päätin lukea uuden ammatin ja vaihtelin usein työpaikkaa. Työpaikkaa vaihtelin sen vuoksi ettei niistä ensimäisistä palkoista kerkeä ulosotto viemään. Siis aivan tyhmää näin jälkikäteen ajateltuna, mutta olin niin kyllästynyt kituuttamaan pikku rahalla. En tietenkään ajatellut, että ne kasvaa korkoa siellä tai menee takaisin velkojille. Erosin tietenkin tästä miehestä ja huomasin olevani yksinhuoltaja kahdelle lapselle. Se vasta haastavaa aikaa olikin. On aikoja, kun kävin keräämässä pulloja ruokarahan eteen.
Päätin vielä lukea yhden ammatin, joka olikin ehkä yksi parhaimmista päätöksistä. Sain heti vakipaikan ja ystäväni ulosotto seurasi perässä.
Maksujen vyöryttäminen
Jollain tavalla siihen tottui, että ulosotto vei siivun palkasta. Siitä tuli normaalia ja totuin siihen tulotasoon.
Eränää päivänä kuitenkin uskaltauduin menemään ulosoton sivuille katsomaan miten paljon sitä velkaa vielä on. Sitä oli jäljellä noin 6 000e. Minulla ei ole mitään hajuakaan miten paljon sitä velkaa on ollut, mutta muutamia kymmeniä tuhansia euroja ainakin.
Jotenkin sain niin paljon intoa tuosta pikkusummasta, että aloin toteuttamaan siihen lisämaksuja aina kun vaan pystyi. Maksoin pienempiä velkoja pois kokonaan ja se velkalista pieneni huomattavasti. Vaikka sain maksuvapaan kuukauden, niin maksoin velkaa pois.
Ulosotossahan on se paha puoli ettei oikein voi vaikuttaa mihin velkaan lyhennykset menee. Yleensä niitä on jaettu monien velkojien kesken. Kun itse tekee lisäsuorituksia, niin voit kohdistaa summan johonkin tiettyyn. Itse aloin maksamaan kaikista pienimmät pois ensin. Se lyhensi velkalistaa ja maksut alkoi jakaantumaan vähemmälle määrälle. Se nopeutti asioita ja vähensi korkojen juoksua.
Pientä takapakkia tuli loppusuoralla ja ulosottoon putkahti jotain ikivanhoja asioita. En ollut tajunnut, että niitä vielä tulee. Tajusin tässä kohtaa ottaa kaikkiin perimistoimistoimistoihin yhteyttä ja tehdä maksusuunnitelmia ettei ne enää lähde ulosottoon. Siis varmasti maksoin yli 15 vuotta vanhoista asioista, ehkä ne olisi saanut jo pois vanhentuneena. Joistakin vanhoista veloista sain myös soviteltua muutamia satasia pois. En vaan halunnut ottaa loppusuoralla riskiä. Maksettu on kiltisti ja se kyllä kannatti.
Ohi on -mitäs nyt?
Oikeesti itkin pitkät onnen itkut, kun katsoin ulosoton velkaa: pyöreät nolla euroa! Seuraava askel olikin sitten ottaa yhteyttä ulosottoon ja velkojiin, että sain merkinnät pois. Meni noin kuukausi ja olin noussut pohjalta normaaliksi ihmiseksi. Onneksi oli tullut tuo muutos, jonka ansiosta kuukauden jälkeen on puhtaat tiedot.
Tuolla jo sanoinkin, että viimeisin ammatti oli yksi parhaimmista päätöksistä. Alalla ei työ lopu, sain heti vakituisen paikan ja pystyin suorittamaan aika isojakin maksuja. Nettopalkka on vaihteleva lisien ja hälytystyön vuoksi. Hälytyksiä teinkin sitten paljon tuolloin. En olisi ilman niitä kyennyt maksamaan ylimääräisiä maksuja.
Tämä oli nyt minun tarina. Minua on kohdeltu pohjasakkana yli 20 -vuotta. Ei vakuutuksia, ei oikeaa puhelinliittymää, ei hyviä vuokra-asuntoja. En uskaltanut kovin monelle ihmiselle edes kertoa luottotietojen menetyksestä. Se kulissi pysyi 20 vuotta. Ainoastaan muutama läheinen ihminen tiesi asiasta. Olen erittäin väsynyt siihen kulissiin, en edelleenkään puhu siitä. Sen vuoksi aloitin tämän blogin, minun pitää saada nämä asiat ulos. Se vuosien häpeä on takana, mutta miksi häpeän edelleen?
Alkuun syytin sitä ihmistä kuka minulle ensimäiset velat teki. Syy ei ollut kuitenkaan yksin hänen. Syy oli minun alkeellisen taloudenhallinnan, impulsiivisen ostelun ja maksujen välttelyn. Sitten kun sen tajuaa, on valmis maksamaan velat.
Luottojen palautuminen on tietenkin tuonut uudet ongelmat ihmiselle joka välillä tekee tyhmiä rahallisia päätöksiä eli velkaantumisen. Siitä omat juttunsa myöhemmin.
Vastaa